Woltin perustaja Elias Aalto kutsuu rahapelialan yrittäjiä lurjuksiksi, mutta unohtaa oman likaisen pesänsä

1 tunti sitten

Woltin perustajiin kuuluva Elias Aalto on ottanut LinkedInissä voimakkaasti kantaa Suomen rahapelimonopolin purkamista vastaan. Hänen mukaansa jokainen uudistusta kannattava tukee samalla peliriippuvuutta. Kommenttikentässä hän kutsuu rahapeleistä hyötyviä yrittäjiä jopa lurjuksiksi. Täytyy sanoa, että melkoista tekstiä henkilöltä, jonka oman yrityksen toiminnassa olisi riittänyt vastuullisuuskysymyksiä ratkottavaksi jo vuosien ajan. Minua ei häiritse se, että Aalto vastustaa rahapelaamista. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Häiritsevää on hänen ylimielinen tapansa tuomita kokonainen toimiala perehtymättä kunnolla siihen, mistä Suomen rahapeliuudistuksessa on kysymys.

Aalto ei tunnu ymmärtävän, miksi monopolia ollaan purkamassa

Aalto vaatii pääministeri Petteri Orpoa peruuttamaan rahapeliuudistuksen. Mutta mitä se käytännössä ratkaisisi?

Suomi on osa Eurooppaa, ja suomalaiset ovat pelanneet ulkomaisilla nettikasinoilla jo vuosikymmeniä. Veikkauksen monopoli ei ole sitä estänyt.

Vanhaan järjestelmään palaaminen tarkoittaisi, että Veikkaus jatkaisi toimintaansa ja markkinointiaan Suomessa, mutta osa suomalaisista pelaisi edelleen Maltalle, Viroon ja muualle sijoittautuneiden yhtiöiden sivustoilla.

Samalla verotuloja ja liiketoimintaa jäisi ulkomaille.

Koko uuden rahapelilain keskeinen ajatus on kanavointi. Halutaan saada mahdollisimman suuri osa suomalaisista pelaamaan Suomessa lisensoitujen operaattoreiden palveluissa, joissa kaikkia koskevat yhteiset vastuullisuussäännöt ja suomalainen viranomaisvalvonta.

Tunnistautuminen, pelirajat, pelikäyttäytymisen seuranta ja pelikiellot eivät ole mitään uusia keksintöjä. Niitä on käytetty lisenssimarkkinoilla jo pitkään.

Tietenkään lisenssijärjestelmä ei automaattisesti ratkaise peliongelmia. Senkin sääntelyssä on puutteita, joita pitää korjata.

Mutta miten olisi vastuullisempaa jättää pelaajat Suomen valvonnan ulkopuolelle kuin yrittää saada heidät yhteisten sääntöjen piiriin?

Kilpailu- ja kuluttajavirastokin totesi vuonna 2024, ettei Suomen yksinoikeusjärjestelmä toimi toivotulla tavalla. Erityisesti peliongelmista kärsivät pelaavat myös järjestelmän ulkopuolisilla sivustoilla.

Veikkauksella ja aikanaan RAY:llä oli vuosikymmeniä aikaa näyttää, miten monopoli ehkäisee pelihaittoja. Tulokset eivät ole olleet erityisen vakuuttavia.

Kun asiantuntija kysyy, Aalto vaihtaa aihetta

Aallon LinkedIn-keskustelussa Gamanza Groupissa toimiva pitkän linjan rahapelialan asiantuntija Tero Vienonen esitti varsin asiallisen kysymyksen.

Onko Aalto tutustunut tutkimuksiin, joissa vertaillaan peliriippuvuutta monopoli- ja lisenssijärjestelmien välillä? Ja osaako hän perustella, miksi monopoli ehkäisisi ongelmapelaamista tehokkaammin?

Aalto ei esittänyt tutkimuksia eikä tilastoja.

Hän vastasi, että vain uhkapelialan toimija voisi ajatella tällaisen kysymyksen olevan tärkeä.

Siis mitä?

Jos henkilö väittää lisenssijärjestelmän kannattajien tukevan peliriippuvuutta, luulisi hänen osaavan myös perustella väitteensä. Varsinkin, kun vastassa on alaa tunteva ihminen.

Britanniassa on toiminut lisenssijärjestelmä jo pitkään. Operaattoreille asetetaan tarkkoja velvoitteita pelaajien suojelemiseksi. Järjestelmä ei ole täydellinen, mutta se osoittaa, ettei kaupallinen kilpailu ja tiukka vastuullisuusvalvonta ole mikään mahdoton yhdistelmä.

Aallon tapa sivuuttaa koko kysymys kertoo mielestäni enemmän hänen argumentointinsa heikkoudesta kuin rahapelialasta.

Entä Woltin oma vastuullisuus?

Tässä keskustelussa on yksi erityisen ironinen piirre.

Aalto on ollut perustamassa Woltia, jonka lähettien työehdoista ja työntekijäasemasta on kiistelty oikeudessa vuosikausia.

Korkein hallinto-oikeus katsoi vuonna 2025, että käsitellyssä Woltin lähettimallissa täyttyivät työsuhteen tunnusmerkit, vaikka työaikalakia ei kyseiseen työhön sovellettukaan.

Wolt haki päätöksen purkamista, mutta KHO hylkäsi hakemuksen maaliskuussa 2026.

Samaan aikaan PAMin selvityksessä kolmen Wolt-lähetin tuntiansioiksi jäi kulujen jälkeen vain 3,93–6,65 euroa ennen veroja. Otos oli pieni, ja Woltin omat ansiolaskelmat olivat korkeampia, mutta keskustelu lähettien toimeentulosta on kaikkea muuta kuin keksitty.

Woltin ja PAMin lähes kolme vuotta jatkuneet työehtoneuvottelutkin katkesivat syyskuussa.

Yhtiöllä on tietenkin oikeus puolustaa kantaansa oikeudessa. Silti voi kysyä, kuinka paljon voimavaroja näihin kiistoihin on käytetty ja kuinka paljon niillä olisi voitu parantaa lähettien asemaa.

Ja sitten on vielä alkoholi.

Aalto vertaa rahapelaamista huumeeseen, vaikka hänen perustamansa Wolt toimittaa alkoholia yli 25 maassa.

Yle kertoi kesäkuussa brittiläisestä Zoe Hughesista, jonka alkoholiriippuvuus paheni kotiinkuljetuspalveluiden myötä ja joka lopulta kuoli vain 30-vuotiaana. Tapauksessa ei ollut kyse Woltista, mutta se osoittaa, että myös alkoholin kotiinkuljetukseen liittyy vakavia riippuvuusriskejä.

”Minun on vaikea ymmärtää, millä moraalisella perusteella Aalto tuomitsee rahapelialan yrittäjät, kun hänen perustamansa yritys kuljettaa riippuvuutta aiheuttavaa alkoholia suoraan ihmisten kotioville.”

Alkoholin kotiinkuljetus voi pahimmillaan helpottaa vakavasta riippuvuudesta kärsivän ihmisen juomisen jatkamista ilman, että hänen tarvitsee edes poistua kotoaan. Minun mielestäni tällaisen palvelun vastuullisuus on vähintäänkin kyseenalaista.

Rahapelialalle ollaan samaan aikaan rakentamassa järjestelmää, jossa operaattoreiden on tunnistettava riskikäyttäytymistä, seurattava pelaamista ja puututtava ongelmiin.

Aalto ei tietenkään ole henkilökohtaisesti vastuussa kaikista Woltin nykyisistä päätöksistä. Mutta hän on ollut perustamassa yritystä, jonka liiketoimintaan liittyy aivan todellisia eettisiä kysymyksiä.

Jos aikoo kutsua muiden toimialojen yrittäjiä lurjuksiksi ja esiintyä vastuullisuuden puolestapuhujana, olisi kohtuullista soveltaa samaa moraalista mittapuuta myös omaan yrityshistoriaansa.

Suutari pysyköön lestissään

Rahapelialalla on ongelmia, eikä niitä pidä vähätellä. Peliriippuvuus on vakava asia, ja alan toimijoilta pitää vaatia vastuullisuutta.

Mutta vastuullisuus ei tarkoita sitä, että muiden yrittäjien haukkuminen korvaisi asiantuntemuksen.

Aallon kirjoituksesta jää vaikutelma, että tärkeintä on päästä kertomaan muille, kuinka moraaliton heidän toimialansa on. Sillä ei tunnu olevan niin väliä, miten rahapelimarkkinat oikeasti toimivat tai mitä uudistuksella tavoitellaan.

On aika erikoista kiillottaa omaa sädekehäänsä muiden kustannuksella, kun oman yrityshistorian puolellakin riittää ikäviä kysymyksiä.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Aalto osallistuu rahapelikeskusteluun. Päinvastoin, kriittisiä ääniä tarvitaan.

Mutta ennen kuin julistaa kokonaisen toimialan yrittäjät lurjuksiksi, kannattaisi edes perehtyä siihen, mistä puhuu.

Ja ehkä vilkaista samalla omaan peiliin.

Lähteet

Matti Pekkanen

Matti Pekkanen on iGaming-alan pitkän linjan tekijä, joka on työskennellyt rahapelialalla vuodesta 2006. Hän johtaa Winlandia Marketing OÜ:tä ja kirjoittaa Winlandia.io:ssa läpinäkyvästi ja kriittisesti suomalaisesta rahapelikentästä.

Winlandia.io

Päävalikko