Hyvän tahdon pelit vai eliitin possukerho?

Veikkauksen moraalinen tarina, seuraamukseton vallankäyttö ja lisenssimallin todellinen luonne

Veikkauksen moraalinen tarina, “seuraamukseton” vallankäyttö ja lisenssimallin todellinen logiikka

Suomen rahapelijärjestelmää on vuosikymmeniä puolustettu poikkeuksellisena. Monopolin on väitetty suojelevan pelaajaa, rajoittavan haittoja ja ohjaavan tuotot yhteiseen hyvään. Samalla on rakennettu vastakkainasettelu: Veikkaus edustaa vastuullisuutta ja moraalia, ulkomaiset toimijat ahneutta ja piittaamattomuutta. Tämä analyysi ei kuitenkaan käsittele mielikuvia, vaan rakenteita. Kun Veikkauksen toimintaa tarkastellaan kokonaisuutena: hankinnoista kumppanuuksiin ja lisenssijärjestelmän valmisteluun, moraalinen tarina alkaa rakoilla. Tilalle piirtyy kuva järjestelmästä, joka on suojannut valtaa, siirtänyt riskejä ja jakanut etuja sisäpiirille, usein ilman todellisia seuraamuksia.

Veikkauksen vastuullisuusnarratiivi on ollut tehokas, mutta se ei ole ollut järjestelmän lähtökohta. Alaikäisten pelaaminen oli pitkään tosiasiallinen osa suomalaista raha-automaattiarkea. Vasta myöhemmin käyttöön otettu tunnistautuminen esiteltiin moraalisena edistysaskeleena, vaikka taustalla vaikuttivat myös rahanpesun estämiseen liittyvät pakottavat vaatimukset. Kun pakollinen compliance brändätään hyveeksi, vastuullisuudesta tulee viestinnällinen työkalu, ei itsenäinen periaate.

Veikkauksen yhteiskunnallinen asema on rakentunut rahapelituottojen ympärille. Urheilu, kulttuuri ja järjestökenttä ovat olleet vuosikymmeniä riippuvaisia näistä varoista, ja sama kenttä on ollut keskeinen osa julkista keskustelua ja lainsäädännön valmistelua. Tässä ei tarvita lahjontaa, jotta syntyy korruption kaltainen lopputulos. Riittää, että rahoitus luo järjestelmän, jossa kriittinen päätöksenteko käy vaikeaksi. Tätä voidaan kutsua rakenteelliseksi korruptioksi: ei yksittäisten ihmisten moraalittomuudeksi, vaan järjestelmäksi, joka palkitsee hiljaisuuden ja rankaisee murroksesta.

IGT: dokumentoitu tietoisuus lainvastaisuusriskistä ja silti päätös

Tätä taustaa vasten Ylen MOT:n paljastama Veikkauksen IGT-sopimus on käännekohta. Kyse ei ollut vain kilpailuttamatta jätetystä hankinnasta, vaan dokumentoidusta tilanteesta, jossa Veikkauksen hallitukselle esitettiin vaihtoehdot, joita ulkopuolinen lakitoimisto piti ilmeisen tai todennäköisesti laittomina. Silti sopimus tehtiin. Toimeenpanoa hallittiin siten, että valitusajan kuluminen esti tehokkaan ulkopuolisen puuttumisen. Se, ettei seuraamuksia lopulta tullut, ei tee toiminnasta laillista. Se tekee siitä seuraamuksetonta. Juuri tämä erottaa eettisen poikkeuksen vallan väärinkäytöstä: säännöt olivat tiedossa, mutta niiden rikkominen nähtiin hallittavana riskinä.

Lisenssimalli, kilpailun avaamista vai vallan hallittua purkua?

Kun sama toimija on tämän jälkeen ollut keskeinen asiantuntija uutta rahapelilakia valmisteltaessa, asetelma muuttuu ongelmalliseksi. Lisenssijärjestelmää on markkinoitu kilpailun avaamisena, mutta käytännössä se muistuttaa hallittua purkua. Heti kun lisenssistä alettiin puhua vakavasti, suuret kansainväliset toimijat vetäytyivät näkyvästä markkinoinnista ja sponsoroinneista epävarmuuden vuoksi. Siirtymäajan aikana Veikkaus saa jatkaa täysipainoisesti, syventää sponsorointisuhteita, ankkuroida brändinsä infrastruktuuriin ja säilyttää media-asemansa. Aika itsessään muuttuu kilpailueduksi.

Lisenssimallin ydin on käyttäjäkokemuksen tasapäistäminen. Kun erilaistumisen keinot rajataan minimiin ja vastuullinen tuote standardoidaan, kuluttajalle syntyy näennäinen valinta. Pelaatko Veikkauksella vai toisella lisensoidulla toimijalla, lopputulos on käytännössä sama. Tällaisessa ympäristössä historiallinen etumatka ratkaisee. Tämä ei ole vahinko, vaan suunnitteluratkaisu, joka suosii vanhaa vallankäyttäjää.

Teddy Sagi, Pandora Papers ja perintö, joka ei katoa johdon vaihtuessa

Tässä kokonaisuudessa Veikkauksen pitkäaikainen suhde Playtechiin saa erityisen merkityksen. Playtech on ollut osa Veikkauksen digitaalisen liiketoiminnan selkärankaa jo vuosia. Online-kasino, pelialusta, integraatiot ja myöhemmin live-kasino on rakennettu saman toimittajan ekosysteemiin. Tämä luo klassisen vendor lock-in -tilanteen: irtautuminen on kallista ja poliittisesti vaikeaa. Valtionyhtiölle tämä tarkoittaa, että toimittajan reputaatioriskit heijastuvat väistämättä myös tilaajaan.

Playtechin riskiprofiilia ei voi arvioida irrallaan sen historiasta. Yhtiön perustaja Teddy Sagi on tuomittu nuoruudessaan rahoitus- ja petosrikoksista ja suorittanut vankeusrangaistuksen Israelissa. Myöhemmin Sagi rakensi Playtechistä globaalin iGaming-jätin. Hän ei ole enää yhtiön operatiivisessa johdossa, mutta yrityskulttuurin perintö ei katoa henkilövaihdoksella. Pandora Papers -paljastukset toivat esiin Sagiin yhdistettyjä kymmeniä offshore-yhtiöitä ja monimutkaisia varallisuusrakenteita. Ne eivät itsessään todista rikoksia, mutta kertovat aggressiivisesta yksityisyyden ja vallan hallinnasta. Toimintatavasta, joka on kaukana siitä läpinäkyvyydestä, jota Veikkaus itse vaatii muilta.

Black Cube ja Evolution: tapaus, joka paljasti riskinsietokyvyn

Tätä perintöä heijastaa myös Black Cube -episodi. Vuonna 2025 Playtech ajautui julkiseen konfliktiin, kun kilpailija Evolution syytti Playtechin tytäryhtiötä yksityisen tiedusteluyhtiön käyttämisestä kilpailijaa koskevan raportin tuottamiseen. Playtech kiisti mustamaalausväitteet, mutta myönsi tilanneensa selvityksen ja seisoi päätöksen takana. Olennaista ei ole, kumpi osapuoli on juridisesti oikeassa, vaan se, mitä tapaus kertoo riskinsietokyvystä. Pörssiyhtiö hyväksyi poikkeuksellisen reputaatioriskin ja käytti keinoja, jotka ovat ristiriidassa “vastuullisen toimijan” mielikuvan kanssa. Markkina reagoi rajusti.

Järjestelmä ei murru moraalipuheeseen

Kun Veikkaus sitoo ydinteknologiansa pitkäksi aikaa tällaiseen toimijaan ja samalla rajoittaa kilpailijoiden toimintaa tiukalla lisenssimallilla, moraalinen ylemmyysasema murenee. Kyse ei ole yksittäisestä virheestä, vaan jatkumosta: vastuullisuuspuhe, rakenteellinen eturistiriita, tietoiset lainvastaisuusriskit ja kumppanuudet, joiden riskiprofiili on selvästi aggressiivinen.

Kysymys ei siksi ole retorinen. Hyvän tahdon pelit vai eliitin possukerho? Kun tarkastellaan rakenteita eikä sloganeita, vastaus kallistuu jälkimmäiseen. Tämä järjestelmä ei murru moraalipuheeseen. Se murtuu vasta, kun raha alkaa liikkua aidosti kilpailullisessa ympäristössä ja kun tasapuolisuutta aletaan vaatia myös siltä, joka on tottunut toimimaan ilman seuraamuksia.

Päivitys: Veikkauksen näkemys ja kanavoinnin todellinen testi

Eduskunnan hyväksyttyä uuden rahapelilain Veikkaus kuvasi kannanotossaan uudistusta markkinan avaamisena, vastuullisuuden vahvistamisena ja kanavoinnin parantamisena. Kanavointi onkin se mittari, jolla lain onnistumista tullaan lopulta arvioimaan, ei tiedotteilla, vaan pelaajakäyttäytymisellä.

Tässä kohdin asetelma muuttuu ongelmalliseksi. Jos lisenssimalli johtaa käytännössä yhtenäiseen ja voimakkaasti rajoitettuun palvelutarjontaan, jossa erot toimijoiden välillä jäävät vähäisiksi, pelaajalla ei ole todellista kannustinta pysyä lisensoidussa järjestelmässä. Tällöin valinta ei ole Veikkaus vai toinen lisensoitu toimija, vaan järjestelmän sisäpuoli vai sen ulkopuoli.

Tämän vuoksi on täysin mahdollista, että uuden rahapelilain alkuvaiheen suurin voittaja ei ole Veikkaus eikä uudet lisenssinhaltijat, vaan niin sanotut harmaat markkinat. Jos kanavointiaste ei aidosti parane, laki voi olla hallinnollisesti onnistunut mutta toiminnallisesti epäonnistunut. Riippumatta siitä, kuinka vastuulliseksi se virallisesti määritellään.

Lähteet

• Yle MOT: Veikkauksen IGT-hankinta ja kilpailuttamatta jätetty keskuspelijärjestelmä

• Veikkaus Group (2025): Eduskunta hyväksyi uuden rahapelilain – Suomen rahapelimarkkina avataan. Yhtiön virallinen tiedote.

• Kilpailu- ja kuluttajaviraston arviot Veikkauksen hankintamenettelystä

• Playtech Plc: Veikkaus-yhteistyötä koskevat pörssitiedotteet

• Alliance News / Morningstar: Playtech–Evolution–Black Cube -kiista (2025)

• Financial Times: Teddy Sagi -taustaa koskeva raportointi

• Times of Israel & Shomrim: Pandora Papers -paljastukset Teddy Sagista