THL:n 2–4–2-rahapelisuositukset törmäävät suomalaisen pelikulttuurin todellisuuteen
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi helmikuun alussa uudet rahapelaamisen riskirajat, niin sanotun 2–4–2-mallin. Sen mukaan rahapelaamiseen tulisi käyttää enintään kaksi prosenttia nettotuloista kuukaudessa, pelata korkeintaan neljänä päivänä kuukaudessa ja välttää toistuvaa pelaamista useammalla kuin kahdella pelityypillä. Suositukset on kehystetty ei-sitoviksi ohjeiksi, joiden tarkoituksena on auttaa pelaajia tunnistamaan riskirajoja ja hallitsemaan omaa pelaamistaan. Silti niiden käytännön soveltuvuus ja suhde suomalaiseen pelikulttuuriin herättävät kysymyksiä, erityisesti nyt, kun Suomi on siirtymässä kohti lisenssipohjaista rahapelimarkkinaa.
Yksilölliset työkalut sivuutetaan
Yksi keskeinen ongelma on se, että 2–4–2-malli ohittaa lähes kokonaan ne vastuullisuustyökalut, jotka online-pelaamisessa ovat jo arkipäivää. Talletusrajat, tappiorajat, aikarajat ja itse-estot mahdollistavat sen, että pelaaja voi itse määritellä rajansa suhteessa omaan talouteensa ja elämäntilanteeseensa. Kuukausittainen 50, 200 tai jopa 1 000 euron tappioraja voi olla täysin hallittu ja vastuullinen, kunhan se on pelaajan itsensä tietoisesti asettama.
Väestötason prosenttisuositus ei tee tätä erottelua. Kun kaksi prosenttia nettotuloista tarkoittaa 2 000 euron nettotuloilla 40 euroa kuukaudessa, suositus muuttuu helposti symboliseksi viestiksi siitä, millaista pelaamista pidetään “hyväksyttävänä” ja millaista ei. Se ei niinkään ohjaa käyttäytymistä, vaan määrittelee normin.
Viikoittainen lotto ylittää suositukset
Erityisen ongelmalliseksi suositus muuttuu, kun sitä tarkastellaan pelipäivien näkökulmasta. Neljän pelipäivän kuukausiraja täyttyy jo viikoittaisella lottopelaamisella. Silti viikoittainen lotto on Suomessa ollut vuosikymmeniä täysin normaali rutiini, jota on aktiivisesti markkinoinut ja normalisoinut valtion omistama Veikkaus.
Lottoon ei liity nopeaa sykliä, eskaloituvaa panostamista tai tappioiden jahtaamista. Silti 2–4–2-mallissa se asettuu samalle viivalle huomattavasti intensiivisemmän rahapelaamisen kanssa. Tämä tekee suosituksesta vaikeasti perusteltavan tavallisen pelaajan näkökulmasta.
Historiallinen pelikulttuuri jää huomioimatta
Kun suositusta peilaa historiaan, ristiriita korostuu entisestään. Jos 2–4–2-kriteerit olisivat olleet käytössä 1980-, 1990- tai 2000-luvun alussa, valtaosa suomalaisista aikuisista olisi luokiteltu riskipelaajiksi. Kolikkopelit kuuluivat arkipäivään: niitä pelattiin kauppareissun yhteydessä, pienillä summilla ja ilman, että pelaaminen koettiin erillisiksi “pelisessioiksi”.
Tämä ei tarkoita, etteikö ongelmia olisi ollut. Mutta se osoittaa, ettei pelaamisen tiheys tai pelipäivien määrä yksin määritä haitallisuutta. Suomen rahapelihaittojen keskeiset syyt löytyivät ennen kaikkea ympäristöstä: automaattien poikkeuksellisesta saatavuudesta, tappiorajojen puutteesta ja pelien rakenteellisista ominaisuuksista.
2–4–2-malli tulkitsee tämän historiallisen todellisuuden jälkikäteen riskikäyttäytymiseksi, mikä kertoo enemmän mallin rajoitteista kuin pelaajista.
Ajoitus herättää kysymyksiä lisenssimarkkinan kynnyksellä
Myös suositusten ajoitus herättää perusteltuja kysymyksiä. Vuosikymmenten monopolijärjestelmän aikana ei nähty euromääräisiä kulutusohjeita tai pelipäivärajoja, vaikka ongelmapelaamisen tasot olivat korkeita. Nyt, juuri lisenssimarkkinaan siirtymisen kynnyksellä, yksityiskohtaiset riskirajat tuodaan esiin nopeasti ja näkyvästi.
Tämä ei tee suosituksista sinänsä vääriä, mutta herättää kysymyksen siitä, nähdäänkö ne jatkossa vain valistuksena vai myös pehmeänä esiasteena sääntelylle.
Kanavointi ratkaisee
Lisenssimarkkinan keskeinen tavoite on kanavointi: pelaajien ohjaaminen valvottuun ympäristöön. Jos suosituksista muodostuu epäsuoria normeja, joiden seurauksena suuri osa tavallisesta pelaamisesta näyttäytyy “liiallisena”, vaarana on, että lisensoitu vaihtoehto koetaan holhoavaksi.
Artikkeli on Winlandia.io:n toimituksellinen analyysi. Tulkinnat ja johtopäätökset ovat toimituksen omia, eivät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen.
Lähteet:- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL): Rahapelaamisen riskirajat (2–4–2), tiedote 3.2.2026
