EU-tuomioistuimen ratkaisu paljastaa Suomen rahapelijärjestelmän ongelmat

Euroopan unionin tuomioistuin antoi tammikuussa 2026 ratkaisun, joka on herättänyt voimakasta keskustelua erityisesti Maltan lisenssimalliin nojaavien kasino-operaattoreiden keskuudessa. Ratkaisussa C-77/24 (Wunner) tuomioistuin linjasi, että verkossa tapahtuvassa rahapelaamisessa pelaajalle aiheutunut vahinko katsotaan syntyneeksi pelaajan asuinvaltiossa. Tämä merkitsee, että sovellettava laki ja toimivaltainen tuomioistuin määräytyvät lähtökohtaisesti pelaajan kotimaan mukaan ei lisenssivaltion, yhtiön kotipaikan tai teknisen infrastruktuurin perusteella.

Ratkaisu ei ole kohdistettu Suomeen, eikä se sellaisenaan muuta suomalaista rahapelijärjestelmää. Silti se toimii suurennuslasina, joka paljastaa järjestelmän keskeisen ongelman: Suomi on rakentanut rahapelipolitiikkansa valtionyhtiön suojelun ympärille tavalla, joka ei istu hyvin EU-oikeuden pitkän aikavälin kehitykseen.

Mitä EU-tuomioistuin oikeasti sanoi ja mitä se ei sanonut

Court of Justice of the European Union ei linjannut, että kaikki rajat ylittävä nettikasino­toiminta olisi laitonta. Se ei myöskään mitätöinyt Maltan lisenssijärjestelmää eikä ottanut kantaa kansallisten monopolien hyväksyttävyyteen sinänsä.

Tuomioistuin teki kuitenkin yhden ratkaisevan periaatteellisen linjauksen:
jos rahapelitoimintaa tarjotaan maassa, jossa toimijalla ei ole vaadittua lupaa, ja pelaajalle syntyy vahinkoa, vahingon katsotaan syntyneen pelaajan asuinvaltiossa. Tällöin myös kyseisen valtion vahingonkorvaus- ja deliktioikeus tulee sovellettavaksi ja vastuu voi kohdistua yhtiön johtoon henkilökohtaisesti.

Tämä ei ole tekninen yksityiskohta. Se muuttaa tapaa, jolla oikeudellista riskiä arvioidaan koko Euroopan rahapelimarkkinassa.

Miksi Suomi on eri asemassa kuin Itävalta tai Saksa?

Itävallassa ja Saksassa ratkaisu on käytännössä jo arkea. Näissä maissa on olemassa toimiva lisenssijärjestelmä, jossa lupa on haettavissa, ehdot ovat tiedossa ja luvatta toimiminen on selkeä normirikkomus. Tästä syystä useat operaattorit ovat vetäytyneet markkinoilta kokonaan, ja osa on tehnyt sen ennakoivasti nimenomaan johdon henkilökohtaisen vastuuriskin vuoksi.

Suomessa tilanne on toinen. Suomessa ei ole avointa lisenssijärjestelmää, vaan ainoastaan yksinoikeusjärjestelmä, jossa ulkomainen toimija ei voi hakea lupaa edes teoriassa. Tämä tekee suomalaisesta tilanteesta EU-oikeudellisesti ongelmallisen, mutta samalla se estää selkeän vahingonkorvauspolun syntymisen pelaajille.

Tämän vuoksi EU-tuomioistuimen ratkaisu on Suomessa toistaiseksi enemmän teoreettinen kuin käytännöllinen.

Veikkauksen erityisasema selittää Suomen linjan

Veikkaus ei ole vain rahapeliyhtiö. Se on keskeinen osa valtion rahoitusjärjestelmää, ja sen tuotot on vuosikymmenten ajan sidottu suoraan kulttuurin, liikunnan ja kolmannen sektorin rahoitukseen. Tämä tekee Veikkauksesta poliittisesti poikkeuksellisen suojatun toimijan.

Suomen rahapelipolitiikka ei ole rakennettu ensisijaisesti pelaajan oikeussuojan ympärille, vaan valtion tulovirran turvaamisen logiikalla. Tämä selittää, miksi Suomi ei ole halunnut omaksua Itävallan kaltaista mallia, jossa pelaajalla on tosiasiallinen mahdollisuus viedä luvaton toiminta siviilituomioistuimen arvioitavaksi.

Itävallan malli toimisi pelaajan näkökulmasta paremmin, mutta se altistaisi myös valtion ja valtionyhtiön oikeudelliselle vastuulle. Suomi on tietoisesti valinnut toisen tien.

Päätöksen todellinen vaikutus näkyy tulevaisuudessa

EU-tuomioistuimen ratkaisu ei kaada Suomen rahapelijärjestelmää, eikä se tee Veikkauksen asemasta hetkessä kestämätöntä. Sen merkitys on pidemmän aikavälin rakenteellinen muutos.

Globaalisti päätös kiihdyttää kahta samanaikaista kehityskulkua:

Ensinnäkin harmailla markkinoilla toimivat pienemmät operaattorit pyrkivät entistä vahvemmin häivyttämään omistusta ja päätöksentekoa, minimoimaan näkyvän johdon ja hajauttamaan vastuita. Tämä ei ole ideologista, vaan juridista riskienhallintaa. Suuret ja vakavaraiset toimijat keskittävät toimintansa reguloiduille markkinoille, vaikka ne olisivat hitaampia, raskaampia ja vähemmän tuottoisia lyhyellä aikavälillä. Ennustettavuus ja oikeudellinen selkeys painavat vaakakupissa enemmän kuin aggressiivinen kasvu.

Ironista kyllä, monet tämän päivän “vastuullisiksi” mielletyt toimijat aloittivat aikanaan täysin harmailla markkinoilla. Lainsäädäntö kehittyi jälkijunassa, ja toimijat sopeutuivat vasta myöhemmin. Nyt tuo siirtymä on käytännössä päätepisteessään.

Suomi jää väliinputoajaksi , ainakin toistaiseksi

Suomi pysyy todennäköisesti Suomena vielä jonkin aikaa. Monopoli säilyy, lisenssimalli etenee hitaasti ja kompromissien kautta, eikä takautuvaa vastuuta avata. Mutta samalla Suomi eristyy yhä selvemmin eurooppalaisesta pääkehityksestä.

EU-tuomioistuimen ratkaisu ei pakota Suomea muuttumaan heti. Se kuitenkin tekee selväksi, että nykyinen malli ei ole pitkällä aikavälillä linjassa EU-oikeuden logiikan kanssa. Kun Suomi aikanaan siirtyy lisenssijärjestelmään, myös vastuun kohdentuminen muuttuu ja silloin tämä ratkaisu saa aivan toisen painoarvon.

EU-tuomioistuimen ennakkopäätös ei ole isku Suomea vastaan, mutta se on varoitusmerkki. Se paljastaa, kuinka poikkeuksellisella ja hauraalla pohjalla suomalainen rahapelijärjestelmä seisoo eurooppalaisessa vertailussa. Samalla se vahvistaa kehitystä, jossa markkina jakautuu yhä selvemmin kahteen leiriin: reguloituihin, ennustettaviin markkinoihin ja harmaisiin rakenteisiin, joissa vastuu pyritään pitämään mahdollisimman näkymättömänä.

Suomen haaste ei ole se, mitä EU-tuomioistuin sanoi. Haaste on se, kuinka pitkään Suomi voi olla sanomatta mitään.

Lähteet

Court of Justice of the European Union
Judgment of 15 January 2026, Case C-77/24 (Wunner).
Press Release No 2/26, CURIA – Communications Directorate.
EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu sovellettavasta laista ja vahingon sijaintipaikasta online-rahapelaamista koskevassa deliktivastuussa.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007 (Rooma II -asetus)
Law applicable to non-contractual obligations.
Keskeinen EU-säädös, joka määrittää vahingonkorvaus- ja deliktivastuun sovellettavan lain rajat ylittävissä tilanteissa.

Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö rahapelien rajoittamisesta
Esimerkiksi asiat C-275/92 (Schindler), C-243/01 (Gambelli), C-338/04 (Placanica).
EU-oikeuden peruslinjaukset kansallisten rahapelirajoitusten hyväksyttävyydestä, suhteellisuudesta ja johdonmukaisuudesta.

Bet-at-home
Yhtiön julkiset pörssitiedotteet ja vuosikertomukset koskien Itävallan markkinoita ja oikeudellista riskiarviointia.
Dokumentoitu esimerkki operaattorista, joka on vetäytynyt korkean oikeudellisen riskin markkinoilta.

Veikkaus
Suomen arpajaislaki (1047/2001) sekä valtioneuvoston ja sisäministeriön rahapelipoliittiset linjaukset.
Suomen yksinoikeusjärjestelmän oikeudellinen ja institutionaalinen perusta.

Euroopan komission yleiset linjaukset rahapelipalveluista EU:ssa
European Commission – Gambling services in the internal market.
Jäsenvaltioiden toimivalta, mutta myös EU-oikeuden asettamat reunaehdot.

Michael Schmitt
LinkedIn-postaus 15.1.2026.
Toimittajan ja tutkivan journalismin edustajan kommentaari EU-tuomioistuimen ratkaisun vaikutuksista Maltan lisenssimalliin ja johdon vastuuseen.