Analyysi: EGBA-raportin valossa, mitä Suomi oikeasti tekee?

European Gaming and Betting Association (EGBA) on kuvannut Suomen rahapelireformia eurooppalaisena vedenjakajana. Järjestön mukaan Suomi on viimeinen EU-maa, joka luopuu online-rahapelimonopolista ja siirtyy monilisenssimalliin. Tämä nähdään EGBA:ssa vahvistuksena siitä, että monopolimalli on tullut tiensä päähän koko Euroopassa. Tämä tulkinta on sinänsä looginen. Samalla se on kuitenkin liian suora ja liian eurooppalaiseksi siloteltu. Suomen rahapelijärjestelmän muutos ei ole ideologinen kannanotto kilpailun puolesta, vaan harkittu ja poikkeuksellisen pragmaattinen rakennemuutos, jonka todellinen logiikka avautuu vasta, kun sitä tarkastelee suomalaisesta näkökulmasta.

Monilisenssi ei Suomessa tarkoita avointa kilpailua

EGBA:n viestissä monilisenssimalli näyttäytyy luonnollisena ja lähes itsestäänselvänä kehityskulkuna, joka palvelee sekä kuluttajia että markkinoita. Suomen tapauksessa tämä kehys ei kuitenkaan osu ytimeen. Uusi lisenssijärjestelmä ei ole ensisijaisesti rakennettu helpottamaan uusien operaattorien markkinoillepääsyä, vaan turvaamaan hallittu siirtymä entiselle monopolille.

Veikkaus siirtyy kilpailtuun ympäristöön poikkeuksellisista lähtökohdista. Yhtiöllä on vuosikymmenten asiakassuhteet, kansallinen näkyvyys ja pelaajadata, jota yksikään uusi toimija ei voi jäljitellä. Monilisenssimalli antaa Veikkaukselle aikaa uudistua, rakentaa teknologista ja operatiivista osaamista sekä sopeutua kilpailuun ilman äkillistä markkinashokkia. Kyse ei ole vapautetusta markkinasta, vaan kontrolloidusta avauksesta, jossa kilpailu tapahtuu rajatussa ja huolellisesti säännellyssä kehyksessä.

Tässä mielessä Suomen malli poikkeaa selvästi esimerkiksi Ruotsin alkuperäisestä lisenssiuudistuksesta. Suomi ei avaa markkinaa kilpailulle, se opettelee kilpailua.

Haittapolitiikka on Suomen järjestelmän ydin

EGBA:n analyysi sivuuttaa pitkälti kansalliset erityispiirteet haittojen ehkäisyssä. Juuri tässä kohtaa Suomen tapaus eroaa olennaisesti monista muista EU-maista.

Suomalainen pelaajakunta ei ole syntynyt markkinaehtoisesti, vaan valtionyhtiön pitkäjänteisen toiminnan tuloksena. Pelaaminen on ollut arkipäiväistä, matalakynnyksistä ja sosiaalisesti normalisoitua. Samalla vastuullisuuskieli, ongelmapelaamisen määritelmät ja haittojen hallinnan keinot ovat olleet pitkälti Veikkauksen itsensä määrittelemiä.

Tämä tekee Suomen tilanteesta poikkeuksellisen. Haittapolitiikka ei ole ollut pelkkä sääntelykehys, vaan osa liiketoimintamallia. EGBA:n eurooppalainen perusolettamus, että kilpailu automaattisesti parantaa kuluttajansuojaa ei sellaisenaan istu tähän todellisuuteen. Suomessa riskit eivät liity vain tarjontaan, vaan syvälle juurtuneeseen pelaamiskulttuuriin, jota ei muuteta pelkällä lisenssimallilla.

Mustan markkinan torjunta on Suomessa strateginen, ei moraalinen projekti

EGBA korostaa mustan markkinan torjuntaa keskeisenä perusteena monilisenssimallille. Suomen kohdalla tämäkin vaatii tarkempaa tulkintaa.

On epärealistista olettaa, että Suomi pyrkisi välittömään täydelliseen kanavointiin. Todennäköisempi lähestymistapa on vaiheittainen ja selektiivinen. Suurimmat ja tunnetuimmat harmaan markkinan toimijat pyritään tuomaan lisenssijärjestelmän piiriin nopeasti, kun taas pienemmät jäävät toistaiseksi marginaaliin. Tämä ei johdu pelkästään teknisistä rajoitteista, vaan myös poliittisesta ja institutionaalisesta realismista.

Regulaattorin kyky estää kaikkea ei-lisensoitua toimintaa on rajallinen, eikä täydellinen sulkeminen ole lyhyellä aikavälillä edes järkevää. Markkinaa järjestellään uudelleen, ei siivota kerralla puhtaaksi. Tässä kokonaisuudessa Veikkauksen samanaikaiset laajat rekrytoinnit kertovat olennaisen: yhtiö valmistautuu toimintaympäristöön, jossa lainsäädäntö ei enää yksin riitä kilpailueduksi.

Aikataulu kertoo harkinnasta, ei kiireestä

Yksi EGBA:n johtopäätös osuu kuitenkin kohdalleen. Suomen aikataulu on realistinen. Heinäkuu 2027 ei ole kunnianhimoinen päivämäärä, vaan harkittu kompromissi. Siirtymää on jo lykätty, poliittinen tuki on poikkeuksellisen laaja ja muiden maiden kokemuksista on opittu.

Suomi ei rakenna uutta järjestelmää kokeilunhalusta, vaan varovaisuudesta. Tämä tekee prosessista hitaan, mutta ennustettavan ja pitkällä aikavälillä todennäköisesti kestävämmän kuin nopeammat markkina-avaukset.

EGBA on oikeassa suunnasta, mutta väärässä yksityiskohdista

EGBA on oikeassa siinä, että Suomen online-rahapelimonopolin aika on päättymässä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Suomi olisi omaksumassa eurooppalaisen monilisenssimallin sellaisenaan. Suomessa monilisenssi on väline, ei päämäärä. Se on tapa siirtyä monopolista valvottuun kilpailuun hallitusti, Veikkauksen ehdoilla ja suomalaisen pelaajakulttuurin realiteetit tunnistaen.

EGBA:n raportti on arvokas osa eurooppalaista keskustelua, mutta se on myös etujärjestön tulkinta. Suomen tapaus muistuttaa siitä, että rahapelireformit eivät ole koskaan pelkkiä markkinaratkaisuja. Ne ovat poliittisia, kulttuurisia ja institutionaalisia prosesseja, joissa lopputulos määräytyy vasta vuosien päästä ja usein aivan toisin kuin juhlapuheissa annetaan ymmärtää.

• European Gaming and Betting Association (EGBA): Finland becomes the last EU country to transition to multi-licensing