Kuinka helppoa alaikäisten pelaaminen verkossa oikeasti on?

Yle uutisoi hiljattain, että alaikäiset pääsevät pelaamaan nettikasinoilla pelkästään väittämällä olevansa täysi-ikäisiä. Väite on raflaava, mutta samalla se yksinkertaistaa ilmiötä tavalla, joka ei vastaa todellisuutta, ainakaan silloin, kun puhutaan siitä, miten rahapelaaminen verkossa oikeasti toimii. Alaikäiset tekevät monia asioita, jotka ovat heiltä kiellettyjä. He polttavat tupakkaa, käyttävät vapeja, juovat alkoholia ja rikkovat sääntöjä eri tavoin. Tästä huolimatta emme yleensä väitä, että yhteiskunta olisi tehnyt nämä asiat alaikäisille mahdollisiksi. Pikemminkin ymmärrämme, että kyse on valvonnan, kasvatuksen ja yksilöllisen vastuun kokonaisuudesta ja siitä, että täydellistä kontrollia ei ole olemassa.

Rahapelaamisen kohdalla keskustelu kuitenkin kääntyy helposti yksinkertaistavaksi.

Lisensoidut nettikasinot eivät perustu “uskomiseen”

Lisensoiduilla EU-kasinoilla pelaaminen ei perustu siihen, että pelaajaa vain “uskotaan”. Pelaaminen edellyttää rekisteröitymistä todellisilla henkilötiedoilla tai vahvaa tunnistautumista sekä maksutapaa, joka on sidottu täysi-ikäiseen henkilöön. Lisäksi maksuliikennettä ja talletusten alkuperää seurataan rahanpesusääntelyn mukaisesti.

Nämä käytännöt eivät ole kasinoiden vapaaehtoisia valintoja, vaan seurausta kansainvälisestä AML-sääntelystä, joka koskee koko finanssijärjestelmää. Nettikasinot eivät voi vastaanottaa varoja keneltä tahansa, miten tahansa, eikä varsinkaan alaikäisiltä.

Entä jos alaikäinen käyttää aikuisen tietoja?

Usein esiin nostetaan ajatus siitä, että alaikäinen voisi käyttää vanhemman pankkitunnuksia tai henkilötietoja. Tämä on teoriassa mahdollista, mutta silloin ei enää puhuta alaikäisten pelaamisesta, vaan identiteetin väärinkäytöstä.

Sama ilmiö koskee verkkopankkia, viranomaisasiointia tai verkkokauppaa. Vastuu ei tällöin ole järjestelmässä, vaan väärinkäytössä. Lisäksi tällainen pelaaminen on käytännössä lyhytikäistä: talletusrajat tulevat nopeasti vastaan, ja viimeistään kotiutusvaiheessa tehdään KYC-tarkastukset. Pienikin ristiriita dokumenteissa johtaa tilin jäädyttämiseen.

Myös niin sanotuilla “harmailla” kasinoilla todellisuus on karu

Ylen jutussa annetaan ymmärtää, että ongelma koskisi erityisesti kansainvälisiä nettikasinoita. Tässä yhteydessä esiin nousevat usein myös heikommin valvotut lisenssit, kuten Anjouan, Curaçao tai Tobique.

On kuitenkin syytä todeta, että edes näillä kasinoilla alaikäisen pelaaminen ei ole helppoa, eikä varsinkaan kannattavaa. Pelaaminen edellyttää sielläkin maksutapaa ja henkilötietoja, jotka on sidottu täysi-ikäiseen henkilöön. Ja vaikka pelaaminen teoriassa onnistuisi väärillä tiedoilla, kotiuttaminen on aivan eri asia.

Viimeistään kotiutusvaiheessa kasino suorittaa KYC-tarkastuksen. Alaikäinen jäisi siinä vaiheessa väistämättä kiinni. On myös rehellistä todeta, että niin sanotut “paperilisenssin” kasinot tekevät usein kaikkensa välttääkseen voittojen maksamisen. Pienikin epäselvyys dokumenteissa riittää hylkäämään kotiutuksen. Alaikäisen näkökulmasta tällainen pelaaminen on käytännössä umpikuja.

Vertailu fyysiseen rahapelaamiseen

Keskustelussa jää usein huomiotta fyysinen rahapelaaminen. Alaikäisen on ollut ja on edelleen mahdollista lainata tai varastaa Veikkaus-kortti ja pelata peliautomaatteja vaihtelevan valvonnan alla. On perusteltua kysyä, kummassa ympäristössä alaikäisen on tosiasiassa helpompi pelata: verkossa, jossa tunnistautuminen ja maksuliikenne jättävät aina jäljen, vai fyysisessä ympäristössä, jossa valvonta on inhimillistä ja epätasaista.

Veikkaus-korttia pidetään usein todisteena suomalaisen rahapelimallin vastuullisuudesta. Todellisuudessa se on ennen kaikkea seurausta rahanpesusääntelystä. Samat AML-vaatimukset koskevat myös kansainvälisiä nettikasinoita. Kyse ei ole monopolijärjestelmän moraalisesta ylivertaisuudesta, vaan sääntelystä, jota kaikkien toimijoiden on noudatettava.

Ongelma on todellinen, mutta väite on väärä

Alaikäisten rahapelaaminen on todellinen huoli, eikä sitä pidä vähätellä. Mutta on väärin väittää, että alaikäisten pelaaminen olisi tehty mahdolliseksi nettikasinoiden toimintamallilla. Päinvastoin, erityisesti EU-lisensoidut nettikasinot ja käytännössä myös muut kansainväliset toimijat asettavat useita esteitä, jotka tekevät alaikäisten pelaamisesta vaikeaa ja pitkässä juoksussa mahdotonta.

Keskustelua tarvitaan, mutta sen tulisi perustua siihen, miten järjestelmät oikeasti toimivat. Yksinkertaistava väite siitä, että “riittää kun väittää olevansa täysi-ikäinen”, ei tee oikeutta ilmiön todelliselle luonteelle eikä vie keskustelua eteenpäin.

Lähteet ja taustamateriaali

• Yle – uutisointi alaikäisten rahapelaamisesta
• European Union – rahanpesun estämistä (AML) ja asiakkaan tunnistamista (KYC) koskeva sääntely
• Malta Gaming Authority – EU-lisensoitujen nettikasinoiden valvontakäytännöt
• Estonian Tax and Customs Board – Viron lisenssijärjestelmä ja rahanpesuvalvonta
• Rahapelialan yleisesti tunnetut tunnistautumis-, maksuliikenne- ja KYC-käytännöt